Esiintymistaidon kurssi on hyvä tapa viettää kesälomaa

Julkaistu Julkaistu: Blogi
Keväällä löysin Jyväskylän kesän ohjelmistosta Hanna Liinojan esiintymistaidon kurssin. Ilmoittauduin sille suoraan sanoen päähänpistosta. Pohdin kyllä ilmoittautumisen jälkeen hyötyisinkö kurssista nimenomaan kouluttajana, mutta sitten ajatttelin, että kurssi sijoittuu kesälomaani, joten aivan sama. Virkistysfunktio sillä ainakin olisi. Sitä paitsi olen saanut parhaat omaa elämää koskevat oivallukset aivan muista lähteistä kuin aiheelle omistetuista  elämäntaito-oppaista, joten miksi ei näyttelijänä elantonsa ansaitsevan Hanna pitämä kurssi voisi antaa paljonkin asiapitoista sisältöä suoltavalle Outille. Tässä olin oikeassa!

Koulutus koostui pienistä harjoituksista, joita tehtiin yksin, parin kanssa tai ryhmässä. Yhdessäkään harjoituksessa ei pidetty jäsenneltyä virallista esitelmää tai puhetta vaan kutsuisin meininkiä lähinnä irrotteluksi. Siinähän se juju olikin. Kurssin aikana ei paljon ehtinyt pysähtyä pohtimaan, ei syvällisiä eikä onneksi sitäkään, että mitähän nuo toisetkin minusta ajattelevat. Hyvä kun pysyi menossa mukana. Sen sijaan kurssipäivien iltoina ja koko kurssin jälkeen ajatukset liikkuivat kyllä. Sain uskonvahvistusta, mm. näille asioille:

1) Jos pelkää ettei tee asioita “oikein”, on tylsä.
2) Aitous rentouttaa.

Samoista teemoista olen kirjoittanut aikaisemminkin, mm. Kouluttaja vai posetiivarin apina. Olen edelleenkin sitä mieltä, että kouluttajan ei tarvitse olla klovni – tietysti tätä tapahtuu joskus tahattomasti, ainakin minulle. Ei kuitenkaan pidä hukata omaa persoonallisuuttaan asiasisällön taakse. Henkilökohtaisista asioistaan ei ole tarpeen ryhtyä avautumaan koulutukseen osallistujille, mutta aika vähän on sellaista tietoa, jonka välittämiseen olisi olemassa yksi “oikea” tapa. Kouluttaja olkoon vapaasti omalla persoonallaan tilanteessa mukana.

Kakkoskohta liittyy erityisesti tuohon kouluttajan omaan persoonaan: Otin viime talvena “ammatillisen itsemurhan” riskin kertomalla täällä blogissa olevani ambivertti (= ihminen, jonka koostumus on 50 % introverttiä ja 50 % ekstroverttiä). Ystäväni muuten kysyi tuosta kirjoituksesta, että onko se nyt ihan viisasta kouluttajan kertoa itsestään tuollaista kun hyvän tyypin normi on mikä se on ja uudet mahdolliset asiakkaat voivat vaikka säikähtää. Olen eri mieltä! Kun tunnustaa omat ominaisuutensa lakkaa vertaamasta itseään esimerkiksi siihen ihmistyyppiin, joka kuvaa itseään adjektiivilla “räväkkä”. Rentous tulee kun ei tarvitse käyttää voimia teeskentelyyn. Niin, eikä mainittu paljastus näytä vaikuttaneen koulutuskysyntään.

Jotkut kurssille osallistuneet kertoivat jännittävänsä esiintymistä jopa häiritsevän paljon. Lohdutukseksi kaikille esiintymispelkoisille: Heistä ei sitä jännittämistä olisi ikinä uskonut elleivät he olisi siitä itse kertoneet! Itse jännitän esiintymisiä ja koulutuksia, mutta omasta mielestäni sopivasti. Niinä kertoina kun en tunne tavanomaista perhosparvea vatsassani, huolestun. Pieni jännitys pistää skarppaamaan – joskus oikein tasapaksua ja monotonista esiintyjää seuratessa käy mielessä, että onkohan tuo juuri niitä, jotka eivät kärsi lainkaan esiintymisjännityksestä.

Kurssista jäi hyvä mieli ja paljon ajatuksentaimia itämään.

Lue ja kommentoi alkuperäisessä blogissa

ageismi ajanhallinta esiintyminen esitysgrafiikka esitysgrafiikkakoulutus Evernote Excel Excel-funktio Excel-koulutus Instagram iOS itsensä johtaminen kaavio kirjat kuva Microsoft Office Microsoft Office -koulutus monipaikkatyö office 365 OneNote OneNote-koulutus oppiminen peliajattelu Pivot-taulukko PowerPoint PowerPoint-koulutus PowerPoint-vinkki presentaatio Prezi Prezi-koulutus some sosiaalinen media sparkline sparkline-kaavio Sway sähköposti tietotyö Tuolin ja näppäimistön välistä tuottavuus työssäoppiminen uusi työ visuaalinen ajattelu visualisointi webinaari yrittäjyys