Lähes kaksi kolmasosaa ihmisistä kohtaa emotionaalisia vaikeuksia ilman ammattiapua ennakkoluulojen ja sosiaalisen paineen vuoksi.
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan alle kymmenen vuoden kuluttua joka kuudes ihminen maailmassa on yli 60-vuotias, mikä muuttaa radikaalisti globaalia väestörakennetta. WHO:n ja mielenterveysalan kuilun kaventamista koskevan toimintaohjelman (mhGAP) tuoreiden raporttien mukaan tämä skenaario korostaa tarvetta valtion politiikalle, joka tähtää ikääntyneiden mielenterveyden parantamiseen.
WHO korostaa, että mielenterveys- ja neurologiset häiriöt , kuten masennus ja ahdistuneisuus, ovat yksi johtavista syistä yli 60-vuotiaiden vammaisuuteen. Monet ikääntyneet kohtaavat näitä ongelmia sosiaalisen eristyneisyyden, riittämättömän tuen ja jatkuvan stressin olosuhteissa. Nämä olosuhteet vaikuttavat paitsi heidän elämänlaatuunsa myös rajoittavat heidän itsenäisyyttään ja aktiivista osallistumistaan sosiaaliseen elämään.
MhGAP:n tietojen mukaan maailmanlaajuisesti 14 % sairauksien kokonaiskuormasta johtuu mielenterveys-, neurologisista ja päihteiden käyttöön liittyvistä häiriöistä.
Suurin osa tällaisista sairauksista kärsivistä ihmisistä, etenkin matalan ja keskitulotason maissa, ei saa riittävää hoitoa tai pääsyä erikoistuneisiin palveluihin. Jopa alueilla, joilla on kehittyneet terveydenhuoltojärjestelmät, kuten Euroopassa, ikääntyneet ihmiset kohtaavat edelleen vaikeuksia tarvitsemansa terveydenhuollon saamisessa.
Tilanne Euroopassa kuvaa tätä todellisuutta selvästi, erityisesti yli 50-vuotiaiden naisten keskuudessa. BACP:n (British Association for Counselling and Psychotherapy) tekemä laaja tutkimus, joka mainittiin The Guardianissa, osoittaa, että lähes kaksi kolmasosaa tämän ikäryhmän naisista kärsii mielenterveysongelmista, jotka liittyvät pääasiassa vaihdevuosiin, läheisten menetykseen, perheen muutoksiin ja taloudellisiin vaikeuksiin.
2000 naisen ikäryhmälle tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että väsymys, mielialan vaihtelut ja unihäiriöt ovat yleisiä oireita.
Monissa tapauksissa esiintyy myös keskittymisvaikeuksia tai jaksoittaista henkistä sekavuutta. 58 % osallistujista ilmoitti tuntevansa olonsa ahdistuneemmaksi ja masentuneemmaksi tilanteissa, jotka eivät aiemmin aiheuttaneet heille ongelmia.
Lisa Morrison, ammatillisten standardien ja tutkimuksen johtaja BACP:ssä (Britannian psykoterapeuttien yhdistys), selitti, että ”vaihdevuodet, muut fyysiset muutokset, parisuhteen päättyminen ja ”tyhjän pesän oireyhtymä” vaikuttavat yhdessä keski-iän psykologiseen hyvinvointiin”.
Hän lisäsi, että monille naisille nämä ongelmat vaikuttavat ”tuhoisasti heidän jokapäiväiseen elämäänsä”. Yleisimpiä syitä ovat hormonaaliset muutokset, uusien vastuiden, kuten ikääntyneiden sukulaisten hoitaminen tai lasten poismuutto kotoa, sekä parisuhteen päättymisen seuraukset.
Tulokset osoittavat myös huolestuttavan suuntauksen: lähes 90 % oireita kokeneista naisista ei hakeudu ammattiapuun, mikä vahvistaa niin sanotun ”hiljaisuuden epidemian” laajuuden keski-iän mielenterveyden osalta.
Tärkeimpiä syitä, miksi he kieltäytyvät pyytämästä apua, ovat pelko tulla taakaksi, tarve näyttää vahvalta tai usko, että kukaan ei ymmärrä heidän ongelmiaan.
Janet Lindsay, Wellbeing of Women -järjestön toimitusjohtaja, toteaa, että ”hormonaaliset muutokset vaihdevuosien aikana voivat vaikuttaa merkittävästi mielenterveyteen”. Hän viittaa myös ”kiellon kulttuuriin”, jonka vuoksi monet naiset vaikenevat ongelmistaan, mikä vahvistaa leimautumista ja estää avointa keskustelua näistä kysymyksistä.
The Guardianin mukaan nämä kulttuuriset ja sosiaaliset esteet estävät monia ikääntyneitä naisia hakemaan ammattiapua. Taipumus vaieta tai sietää näitä ongelmia salaa johtaa siihen, että monet oireet, kuten ahdistuneisuus, huonotuulisuus tai ärtyneisyys, jäävät hoitamatta huolimatta siitä, kuinka syvällinen vaikutus niillä voi olla jokapäiväiseen elämään ja yleiseen terveyteen.
Tässä yhteydessä Britannian psykoterapeuttien ja psykoterapeuttien yhdistys (BACP) on käynnistänyt kampanjoita, joilla lisätään tietoisuutta hiljaisuuden kulttuurin kielteisistä vaikutuksista ja kannustetaan keski-ikäisiä naisia harkitsemaan tukivaihtoehtoja, kuten terapiaa. Samaan aikaan WHO korostaa mhGAP-ohjelman kautta kiireellistä tarvetta laajentaa psykososiaalisen ja lääketieteellisen avun saatavuutta ja vahvistaa, että oikean tuen avulla toipuminen on mahdollista jopa epäsuotuisissa olosuhteissa.
Vuotta 2030 silmällä pitäen WHO ja eurooppalaiset virastot vaativat, että hallitukset vahvistavat mielenterveyspalveluja ja valtion politiikkaa, erityisesti ikääntyneiden osalta, kiinnittäen huomiota tasa-arvoon ja sukupuolten tasa-arvoon. Ne suosittelevat luomaan olosuhteet, jotka edistävät vuoropuhelua ja emotionaalisten ongelmien varhaista havaitsemista, sekä edistämään ikääntyneiden aktiivista osallistumista sosiaaliseen elämään.
Kohtaessaan ikääntymisen, tuen puutteen ja elämänmuutosten kaltaisia tekijöitä monet yli 50-vuotiaat naiset ymmärtävät, että päivittäiset vaatimukset yhdistettynä uusiin haasteisiin voivat ylittää heidän kykynsä ilman tukea, mikä vaikuttaa vakavasti heidän mielenterveyteensä.
