Psykologia selittää, että keskeyttäminen ei ole aina epäkohteliasta, ja se voi viitata tiettyihin emotionaaliset piirteisiin.
Puhujan keskeyttäminen koetaan usein epäkunnioittavana , mutta psykologia viittaa siihen, että tällaisella käyttäytymisellä voi olla monia merkityksiä. Se ei aina ole pahantahtoista, ja se riippuu paljolti kontekstista ja persoonallisuudesta.
Vastaus on, että eri tutkimusten mukaan keskeyttäminen voi liittyä ahdistuneisuuteen, impulsiivisuuteen tai tarpeeseen vahvistaa omaa merkitystä. Monissa tapauksissa henkilö ei yritä tyrkyttää omaa tahtoaan, vaan pikemminkin osallistua aktiivisesti keskusteluun.
Asiantuntijat ovat tunnistaneet useita psykologisia syitä tälle tavalle. Yleisimpiä ovat:
- Ahdistuneisuus tai innostus , jotka saavat henkilön puhumaan odottamatta vuoroaan.
- Tarve saada hyväksyntää , tuntea, että sinua kuullaan tai arvostetaan.
- Impulsiivisuus, joka liittyy vaikeuksiin hallita tunteita.
On myös hallitsevampi kommunikaatiotyyli, jossa keskeyttäminen on keino hallita keskustelua. Tällaisissa tapauksissa tavoitteena on vahvistaa omaa valtaa tai tyrkyttää omaa näkemystä, mikä on yleistä työympäristössä tai kiivaisissa keskusteluissa.
Asiantuntijat kuitenkin täsmentävät, että kyky keskeyttää ei ole persoonallisuuden määrittävä tekijä. Aktiivinen kuuntelu, hiljaisuuden kunnioittaminen ja muiden huomioiminen ovat taitoja, joita voi kehittää ja parantaa ajan myötä.
